Resident Evil HD Remastered -katsaus

Julkaisupäivä: 20. tammikuuta 2015 Alustat: Xbox One (tarkistettu), PS4, Xbox 360, PS3, PC Kehittäjä: Capcom Kustantaja: Capcom Tyylilaji: Selviytymiskauhu

Remakeet näyttävät olevan kaikki raivot tällä kaudella. Riippumatta siitä, herättävätkö hämärät 90-luvun otsikot vai julkaisivatko pelistäsi 'lopullisen' version, joka ilmestyi juuri vuosi sitten, yhä useammat näistä klassikoista ovat nyt suunnattu laajemmalle yleisölle kuin koskaan ennen. Mutta sitten on muita pelejä, kuten Resident Evil , jotka todella ansaitsevat uudelleenvalmistamisen uudestaan ​​ja uudestaan ​​niin monta kertaa kuin tarvitaan, jotta niistä olisi tulevien sukupolvien saatavilla.

Resident Evil Remastered on oikeastaan ​​remake remake, joka perustuu vuoden 2002 GameCube-iterointiin eikä vuoden 1996 PlayStation-versioon. Ja olen rehellinen: on ollut hyvin pitkä aika siitä, kun soitin alkuperäistä Resident Evil peli. Niin kauan, itse asiassa, etten ollut edes varma, kuinka hyvin pystyn tunnistamaan ja erottamaan uudet lisäykset ja sen, kuinka muistan sen kaukaisesti. Mutta kun astuin takaisin Chris Redfieldin ja sitten Jill Valentinen kenkiin, kaiken tämän ajan jälkeen kaikki alkoi palata takaisin minulle: kartano, palapelit, erehtymätön ääni. Täällä oli enemmän kuin pelkkä nostalgia.

Kaikista syistä Resident Evil Remastered pelaa turvallisesti. Älä tee virhettä, tämä on edelleen paljolti sama peli, johon rakastimme kaikki nuo vuotta sitten, vasta nyt paljon kiiltävämmällä ja tasaisemmalla ulkonäöllä. Grafiikka on melko samanlainen kuin moderni julkaisu vuonna 2015, ja toiminta etenee tasaisella ja tuulisella kuvanopeudella. Peliosastolla on vain kourallinen lahjoja, jotka pettävät Resident Evil Todellinen ikä, kuten nyt lähes sammunut kiinteä kamera ja edelleen raivostuttavan rajallinen luettelo. Ilman näitä ei ole epäilystäkään RE Remastered voi saada uuden version.

Nämä samat päivätyt pelimekaniikat onnistuvat myös toimimaan kaivatuksi raitista ilmaa, ikään kuin muistutus vanhasta ystävästä autosäästöjen ja uudistuvien terveyspalkkien maailmassa. Sinun on oltava erittäin valikoiva siitä, mitä esineitä otat aina mukanasi. Oletko esimerkiksi suunnittelemassa lisää luoteja lääkekasvien hyväksi? Jättääkö tämä sinut korkeaksi ja kuivaksi, kun joudut kompastumaan takaisin turvalliseen huoneeseen parantamaan itsesi? Sama koskee pelin tosiasiallista tallentamista. Mustenauhat voivat olla hyvin rajoitettuja, ja voit käyttää niitä vain säästämiseen muutamassa harvoissa nimetyissä paikoissa. Jälleen tämä merkitsee jännittävämpiä päätöksiä: säästä nyt tai tyhjennä ensin muutama huone, tietäen hyvin, ettet ehkä selviydy ja saatat menettää edellisen viimeisen tunnin.

Pieni osa minusta toivoi melkein, että Capcom heittää muutaman uuden käänteen pitääkseen maustettuna Resident Evil pelaajia varpaillaan, mutta suurempi osa minusta on iloinen siitä, että he pitivät pelin perinnön ennallaan. Uskollisuus lähdesisältöön tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että muutamat pelin tunnetuimmista oivalluksista tuottavat myös voittoa. Hallintalaitteet ja kameran muutokset voivat silti olla uskomattoman pirteitä, kun liikkut huoneiden läpi, kun taas ovien pahaenteiset lähikuvat pelin lataamisen aikana ovat polttoainetta hyvälle naurulle. Jos on jotain, joka todella olisi voinut käyttää säätämistä, äänestäni olisi taistelun puolesta, koska huomasin jatkuvasti koomisen pilkkaavan ilmassa, vain että muutama sekunti myöhemmin undead puri kaulaani kamalasti. Mutta silti, eikö nämä epäkeskisyydet ole vain osa siitä, mikä tekee Resident Evil niin ikoninen ja loistava ensinnäkin?

Resident Evil on, oli ja on aina ollut upea peli. Tahti on virheetön, sen palapelit ovat kekseliäitä ja hyvällä paikalla koko kartanossa ja syrjäisillä alueilla, ja tapa, jolla kaikki nämä elementit leikkaavat niin älykkäästi edetessäsi tarinaa, edustaa pelin suunnittelua. Lisäksi Chrisin ja Jillin matkan vaihtelevat näkökulmat tarjoavat uusia kokemuksia yhden läpimenon lisäksi. Heitä joitain pukuja lukituksen avaamiseksi ja muutama ylimääräinen pelitila valloittamiseksi, kuten häpeällisesti 'näkymätön vihollinen' -tila, ja koko uusinta-arvo alkaa todella kasvaa.

Se tulee huomattavan selväksi pelaamalla Resident Evil Remastered että Capcomin selviytymiskauhun mestariteos on paitsi onnistunut kestämään ajan koetuksen 20 vuoden ajan, että se jatkuu niin vielä vuosikymmenien ajan. Kampaus pimeän ja pelottavan kartanon läpi sekä uusien tutkittavien alueiden avaaminen järjestelmällisesti tuntuu silti niin luonnostaan ​​palkitsevalta, vaikka tiedätkin jo ulkoasun sydämestäsi, ja tähän vastaavat vain euforian hetket, jotka kohtaavat, kun lopulta selvität mitä tehdä sen yhden esineen kanssa, jota olet kuljettanut noin viimeisen tunnin ajan.

Sarjan pitkäaikaisille faneille Resident Evil Remastered ehdottomasti takaa uuden pelin läpikäynnin, joka asettaa koko kauhuelokuvan näyttämön. Niille, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kokea ensimmäisiä Chris Redfieldin ja Jill Valentinen retkiä, ei ole koskaan ollut parempaa aikaa tehdä niin. Tätä vaaditaan pelaamista sanan kaikissa merkityksissä.